Niin. Ei mulla oikeastaan ole mitään asiaa. Vaikka pari aihetta onkin mielessä, joista voisin kirjoitella, niin jotenkin ne ei tunnu just nyt tärkeiltä. Sen sijaan päässä pyörii sekalaisia juttuja, silti jotenkin en osaa jäsentää niitä nyt yhdeksi, kokonaisuudeksi. Itseen ja ihmissuhteisiin ne kaikki liittyvät, ja mikä nyt olisikaan monimutkaisempaa kuin nuo kaksi aihetta. Minua vaivaa levottomuus. En oikein tiedä, onko töissä mukavaa, enkä onko parisuhteessakaan mukavaa. Ja helpostihan siitä tulee itseään toteuttava kierre, eli ei ihan täydellistä ole millään saralla. Tänään luin täältä tutun kliseen kriisistä: "...kriisi on myös mahdollisuus. Olen oppinut kantapään kautta ihan valtavasti itsestäni. Saanut kosketuksen omiin sokeisiin pisteisiini ja raadollisuuteeni, mutta myös kaikkeen hyvään ja arvokkaaseen, mitä minussa on."
Ja näinhän se on. Kriisit töissä ja kotona ovat punnitsemisen paikkoja, siitä mitä haluan, millainen olen, mihin haluan pyrkiä. Ja kotipuolella se on sittenkin selvää, tiedän mitä haluan ja haluan pyrkiä siihen. Työelämän kohdalla tilanne on kuitenkin epäselvempi. Siellä kyseenalaistaminen on toistuva teema, joka välillä painuu taka-alalle, pysyy siellä pitkäänkin, mutta aktivoituu jälleen. Haluaisin jo päästä tästä kriisistä oikeasti yli, mutta en vain tunnu löytävän vastauksia itsestäni, riittävästi intohimoa ja rohkeutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti